Heinäkuun kääntyessä elokuuksi sitä ei voinut olla huomaamatta. Pitkä, kuuma intiaanikesä oli saanut ripauksen kirpeyttä iltoihinsa. Kesän ihana joutilaisuus saisi pian tylsän, mutta ehkä jo salaa odotetun loppunsa. Tänä syksynä arki tulisikin mullistumaan aivan täysin.
Kesän lopulla ajatukset alkoivat kääntyä yhä enemmän tulevaan muutokseen. Se alkoi näkyä myös kotona, kun uutuuttaan kiiltävä reppu ripustettiin odottamaan naulakkoon ja kynät teroitettiin ja järjestettiin penaaliin.
Vihdoin koitti se päivä, jota olimme odottaneet: ekaluokan ensimmäinen päivä. Kankaantaan koulun pihaan saapuessamme kaikki tuntui olevan valmista koulun alkuun. Opettajat, rehtori ja jopa keittiön työntekijät olivat oppilaita vastassa. Koulun piha oli täynnä vilskettä, naurua, halauksia ja salaa pyyhittyjä kyyneliä.
Pian kaikki muut olivat tungeksineet pulisevana joukkona luokkiinsa ja jäljellä olimme vain me: uudet ekaluokkalaiset ja heidän vanhempansa. Jännittyneinä kuuntelimme rehtorin tervetulosanat ja sitten olikin nimenhuudon aika. Yksi kerrallaan kesän aikana useita senttejä venähtäneet pienokaisemme kutsuttiin jonoon. Sydän suorastaan pakahtui, kun vihdoin ymmärsin sen – hän on nyt koululainen. Esikoisestani on kasvanut reipas lettipää, joka menee jonoon omalle paikalleen ja hiukan vaivaantuneena vilkuttaa nopeasti äidilleen.
Tästä se koulutie alkaa. Ja miten paljon onkaan opittavaa! Päästämään irti, mutta silti tukemaan. Muistettava kysyä, onko läksyt tehty ja mitä tänään koulussa opit. Onko sinulla kavereita ja eihän ketään kiusata? Miten ihmeessä oppii luottamaan, että koulumatka sujuu turvallisesti ja kotiavaimet on mukana? Puhumattakaan siitä Wilmasta. Mutta pakkohan se on uskoa, että kyllä me ekaluokkalaisten vanhemmatkin opimme selviytymään uudesta arjesta ja löydämme sopivan tasapainon huolehtimisen ja luottamuksen välillä.
Avainasemassa koko koulutien onnistumiseen on tietenkin koulun henkilökunta: opettajat, iltapäiväkerhon ohjaajat, koulunkäyntiavustajat ja kaikki muut lapsen arkeen osallistuvat. Haluan jo ennalta sanoa teille kaikille kiitos siitä, että olet lapseni elämässä luotettava aikuinen ja anteeksi jo etukäteen, kun unohdan jotain tärkeää.
Kirjoittaja: Riikka Rannikko